Pallopelit, angry birds, padit, kirkonrotta..

Hoidimme pari viikoloppua sitten sukulaispokia siskoni kanssa. Nämä nuoret energiapakkaukset rakastavat pelaamista, siis tietokoneella, pädillä, älypuhelimella, nintendolla, pleikkarilla yms. pelaamista. Siskoni kysyi että miksei mulla ollut nintedoa kun olin pieni. En vissiin halunnut sitä. Me leikimme ulkona kirkonrottaa, pelasimme fudista, pesistä ja sählyä. Tappelimme välitunneilla ja heittelimme lumipalloja. Muistan kun saimme ekan tietokoneen ja isäni selitti minulle sylki roiskuen internetissä surffailusta. En ymmärtänyt yhtään mitä se oli, eikä kiinnostanutkaan. Ainakaa heti. Mekin saimme myöhemmin pleikkarit ja pc:t. Aloimme pelaamaan ja chättäilemään msn-messengerissä, mutta usein vain siksi koska ei ollut parempaa tekemistä.

 Näin hulluilla päivillä lapsen rattaissaan jolle oli viritetty ipadi naaman eteen. Tuskimpa tuo on yleistä mutta tuntuu hassulta ajatella että lapset osaavat käyttää ipadia ennen kun osaavat kävellä. En ole mitenkää someilua, surffailua ja konsoleilla pelaamista vastaan. Sehän on hauskaa puuhaa! Intrnet helpottaa elämää huomattavasti. Mutta kaiken voi vetää överiksi ja itse olen ainaki tyytyväinen että sain viettää lapsuuteni ulkona, en ruudun ääressä.